Päätimme ottaa doulan mukaan raskausmatkallemme melko myöhäisessä vaiheessa raskautta. Olimme jo aiemmin käyneet Jenna Hellsténin synnytysvalmennuksessa, joka herätti minussa uudenlaisia ajatuksia synnytyksestä. Jennan tapa puhua synnytyksestä oli jotenkin niin erilainen kuin mihin olin aiemmin tottunut, että ensimmäistä kertaa uskalsin ajatella synnytystä muustakin näkökulmasta kuin siitä, että otetaan kaikki mahdolliset kivunlievitykset ja mennään sitten tilanteen mukana.
Olin miettinyt doulan ottamista mukaan, koska minua synnytys jännitti, ja pohdin kuinka hyvin puoliso osaisi tukea minua synnytyksessä. Ajattelin, että naiselta naiselle saatu tuki voisi olla erityisen merkityksellistä. Päädyimme Johannaan osittain myös siksi, että hän oli käynyt Jennan doulakoulutuksen, ja jakoi samoja ajatuksia hänen kanssaan.
Ensimmäisestä puhelusta ja tapaamisesta lähtien Johannasta jäi todella hyvä fiilis. Hän vaikutti ihanalta ja helposti lähestyttävältä ihmiseltä, ja ensitapaaminen vahvisti tunteen siitä, että henkilökemiat kohtasivat.
Johanna osasi sopivasti ja lempeästi haastaa minua ajattelemaan, että minulla on oikeus toivoa itselleni oman näköistä synnytystä. Että saan esittää toiveita ja vaikuttaa siihen, millainen kokemus synnytyksestä muodostuu. Minulle oli tärkeää kuulla, ettei synnytyksen tarvitse olla pelkästään pelon ja kivun kautta koettu tapahtuma. Jo pelkkä päätös doulan ottamisesta toi minulle rauhallisemman olon tulevaan synnytykseen.
Meillä oli käytössä suppea doula-paketti, koska lähdimme mukaan niin myöhäisessä vaiheessa raskautta. Ehdimme tavata kerran ennen synnytystä, mutta Johanna piti ihanasti yhteyttä myös tapaamisen jälkeen. Hän kyseli kuulumisia, laittoi viestejä ja oli mukana raskausmatkassa sitä kautta.
Lopulta synnytys ei kuitenkaan mennyt alkuperäisten toiveideni mukaan, vaan alatiesynnytyksen sijaan päädyttiin suunniteltuun sektioon. Päätimme, ettei Johannan tarvinnut tulla mukaan itse sektioon, sillä kyseessä oli meille jo toinen sektio.
Edellinen sektioni oli ollut minulle vaikea ja osittain traumaattinen kokemus. Kokemuksesta jäi niin huono muisto, että olin aiemmin ajatellut, etten halua enää koskaan joutua sektioon.
Johanna auttoi meitä lyhyellä varoitusajalla valmistautumaan tulevaan sektioon. Hän esitti meille kysymyksiä siitä, mitä toivoisimme ja mikä tekisi kokemuksesta paremman. En ollut oikeastaan edes ajatellut, että sektioon voisi valmistautua. Olin kuvitellut, että sinne vain mennään jännittyneenä ja otetaan vastaan se, mitä tulee.
Kävimme Johannan avulla myös puolisoni kanssa läpi, miten tärkeä rooli hänellä voisi olla leikkaussalissa. Puhuimme siitä, miten hän voisi tukea ja rauhoittaa minua sekä viedä ajatuksiani muualle itse tilanteesta. Tämä oli todella tärkeä asia, ja puolisoni osasikin toimia juuri näin.
Kaiken kaikkiaan tästä sektiosta jäi minulle aivan erilainen ja korjaava kokemus. Osasimme valmistautua, miettiä toiveitamme ja rohkeutta tuoda ne esille. Saimme myös otettua ensimmäisen valokuvan minusta ja vauvasta heti syntymän jälkeen, vaikka en tälläkään kertaa saanut vauvaa heti syliini. Se oli meille tärkeä muisto.
Suppeaan doula-pakettiimme kuului myös yksi jälkitapaaminen, ja se oli aivan ihana hetki juuri synnyttäneelle äidille. Oli ihanaa saada pysähtyä hetkeksi kaiken uuden keskellä ja antaa itselleen lupa ottaa vastaan hoivaa ja huolenpitoa. Johanna tarjosi minulle ihanan, rentouttavan hieronnan ja loi samalla tilan, jossa sai rauhoittua, hengähtää ja nauttia juuri siitä hetkestä. Saimme myös käydä synnytystä läpi ja purkaa kokemusta. Se tuntui tärkeältä, sillä synnytys on kuitenkin niin iso tapahtuma, että sen äärelle pysähtyminen on arvokasta.
Johanna toi meille myös aivan ihania itsetehtyjä herkkuja. Niistä riitti aamupalaa ja välipalaa useammaksi päiväksi. Johanna oli huomioinut todella hyvin koko perheemme allergiat ja ruokavaliot. Kaikki oli niin osuvasti valittu ja valmistettu, että siitä välittyi, miten ajatuksella hän oli meitä varten kaiken tehnyt.
Koska Johanna ei lopulta tullut mukaan itse synnytykseen, hän tarjosi meille vielä toisen postpartum-doula-käynnin. Hän tuli yhtenä päivänä meille kotiin auttelemaan arjessa. Johanna siivoili, teki pannaria, jotta me saimme samalla keskittyä omiin arjen asioihimme.
Tässäkin kohtaamisessa tuli hienosti esiin yksi asia, josta Johannassa erityisesti pidin: hän on todella luontevasti muiden ihmisten kanssa ja toisten kodeissa. Hänellä on ihana taito olla läsnä ja asettua osaksi tilannetta niin, että hänen seurassaan on heti rento ja luonteva olo. Minulla oli sama tunne kaikissa tapaamisissamme.
Synnytyksen jälkeen, kun huomio ja hoiva kohdistuvat luonnollisesti pitkälti vauvaan, joku tulikin huolehtimaan myös meistä vanhemmista ja erityisesti minusta äitinä. Sai hetkeksi hellittää, ottaa vastaan huolenpitoa ja nauttia siitä, että joku toinen huolehti välillä meistä. Itselle ei aina ole helppoa ottaa vastaan hemmottelua, hoivaa ja apua. Siitä jää ihana muisto osaksi toista raskausmatkaa.
Vaikka Johanna ei lopulta ollut fyysisesti mukana synnytyksessä, hänen merkityksensä meidän raskaus- ja synnytysmatkallamme oli ihana. Saimme häneltä juuri sellaista lempeää, kannustavaa ja ajatuksia avartavaa tukea, jota olimme lähteneet hakemaan. Hän auttoi meitä valmistautumaan odottamattomaan, teki tilaa meidän omille toiveillemme ja huolehti meistä myös synnytyksen jälkeen.
Olemme todella kiitollisia siitä, että Johanna oli mukana matkassamme. ❤️
Sektiosynnytys